"Ensisynnytäjäksi mulla oli nopea synnytys, kokonaisuudessaan se kesti vaan 1,5h... Vaikka se "raskain" oli jo takana päin, haikeana tuijotin rakkaitani ja kelloa, pian joutuisin päästämään mieheni takaisin kotia, eihän se saanut jäädä meidän luokse. mikä oli minun mielestä todella inhottavaa, juuri oli lapsi tullut maailmaan ja heti joutuisin päästämään mieheni kotia, olisin halunnut viettää sen yön perheeni kanssa. Saimme onneksi juoda kahvit ja syödä leivät synnytysosastolla ennenkuin hoitaja tuli pyörätuolin kanssa hakemaan meitä osastolle. Niinpä pikku prinsessan kanssa lähdimme osastolle kun taas rakkaani lähti kotia, en olisi malttanut enään sinä yönä nukkua olisin vaan halunnut katsella rinsessaa, mutta olin sen verran väsynyt että en voinut sille mitään silmät painuivat väkisinkin kiinni.. 

Sairaalassa emme tytön kanssa olleet kun vaan ma-to. oltaisiinjo keskiviikko päästy pois mutta tytöllä nousi tulehdusarvot, aluksi se näytti että ne ei lähde millään laskemaan ja pelkäsin jo pahinta, sitä että tyttö joutuisi lastenosastolle tiputukseen. mutta onneksi ne lähti ite laskuun ja vältyttiin tiputukselta, niinpä pääsimme torstaiaamuna kotia. 

Oli outoa olla taas kotona mutta silti niin ihanaa, omakoti kullan kallis. Outoa siinä teki se että kaikki oli valmiina, oli pinnasänky kasattu, sitteri haettu jne.. Kaikki oli valmiina mun ei tarvinnut tehdä mitään, vaikka odotin että joudun kasaamaan pinnasängyn kun pääsen kotia, mutta rakas oli ollut ihana ja tehnyt kaiken valmiiksi <3

Ensimmäiset päivät menivät kotona ollessa ja mummojen luona käydessä. Joka suunnasta tuli korttia ja lahjoja, onnitteluja sateli, jopa ihmisiltä joista aikaisemmin ei ollut kuulunut yhtään mitään. Kun miettiii että mullakin kaikki kaverit katosivat sillon kun tulin raskaaksi, ja nyt ihmiset joista ei oo kuullu 3-10 vuoteen mitään niin ottavat nyt yhteyttä. mutta missä kaikki oli raskauden aikana kun olisi tarvinnut kans tukea? No nehän oli bailaamassa, kyllähän mä ymmärrän että se viina on tärkeämpää kuin ystävät... mutta siinähän se nähdään ketkä on oikeasti siis OIKEASTI ystäviä.. vaikka kyllähän mä pärjäsin ilman todellisia ystäviäkin,olihan minulla oma perhe ja rakkaani perhe ja muutama kaveri, jos niitä voi mutta sellasiksi sanoa. kiitos kuitenkin heille kaikesta!"

siinä taas jotain pientä, ehkä illalal lisää